Missä on ergonomia? – Kevätseminaari 2017

Suomen Ergonomiayhdistys ry:n kevätseminaari 2017 järjestettiin Helsingissä 12.5.
Oheisessa tekstissä on kuulluista esityksistä ja keskusteluista muodostettu yhteenveto ja lopputulema. Tekstin alussa selvitään tilannetta, jossa ”Missä on ergonomia?” -aiheinen seminaari päätettiin järjestää.


Tausta

Suomessa lainsäädäntö, lait ja asetukset, asettaa työpaikoille vähimmäis­vaatimuksia työn järjestelyihin ja työympäristöön liittyen. Lainsäädännön tarkoituksena on taata jokaiselle työntekijälle turvallinen ja terveellinen työympäristö.

Työpaikoilla työympäristön ja -olosuhteiden tilaa arvioidaan säännöllisesti työsuojelun riskinarvioinnein ja työterveyshuoltojen tekemin työpaikkaselvityksin. Tehtyjen selvitysten on tarkoitus johtaa havaittujen työympäristöön, työn järjestelyihin tai työkuormitukseen (esim. fyysinen, psykososiaalinen, työajat) liittyvien ongelmien ja puutteiden korjaamiseen. Mikäli fyysiset tekijät eivät selvityksissä ole kunnossa, puhutaan mahdollisesti ergonomisista ongelmista. Näitä sitten korjataan “parantamalla” ergonomiaa. Näin ergonomia on kaventunut joukoksi toimia, joilla työympäristön ja työpisteiden ongelmia korjataan ja samalla ylläpidetään työntekijän fyysistä terveyttä ja hyvinvointia. Yleisessä keskustelussa ja työpaikkojen ymmärryksessä ergonomiasta on lähes kokonaan unohtunut ergonomian vaikutus työtoiminnan tuottavuuteen.

Kansainvälinen Ergonomiayhdistys (IEA) on nostanut strategiassaan (2012) keskiöön kokonaisuuksien, työjärjestelmien, tarkastelun. Ergonomian tavoitteena on tarkastellun kokonaisuuden suorituskyky ja siinä työskentelevien terveys.

Samalla tavoin ergonomia määritellään eurooppalaisessa koneturvallisuuden standardissa SFS-EN ISO 6385 – Työjärjestelmien ergonomiset suunnitteluperusteet: ”Ergonomia /inhimillisten tekijöiden tutkimus: tieteenala, jonka kohteena on osaamisalue, joka soveltaa teoriaa, periaatteita, tietoja ja menetelmiä suunnitteluun ihmisen hyvinvoinnin ja järjestelmän kokonaissuorituskyvyn optimoimiseksi”

Suomen Ergonomiayhdistys ry:llä (ERY) ja monilla muilla tahoilla on noussut huoli suunnittelussa hyödynnettävän ergonomiatiedon ja -taidon häviämisestä työpaikoilta ja sekoittumisesta erilaisiin ismeihin (esim. Lean) ja käytettävyys ja työhyvinvointi -termeihin. Tässä muuttuneessa tilanteessa ERY asetti vuodelle 2017 tavoitteekseen toimintansa ja roolinsa selkeyttämisen. Tarkoituksena on myös nostaa esille vähemmälle huomiolle jätettyä suunnitteluvaiheen ergonomiatoimintaa.

Ensimmäinen askel roolin selkiyttämisessä on nykyisen toimintaympäristön selvittäminen. Kuvassa 1 on esitetty kaaviokuva siitä, miten ergonomian voidaan ajatella etsiytyvän työpaikoille. ERY kutsui kokoon kevätseminaariinsa kuvassa esitettyjen tahojen edustajia keskustelemaan aiheesta “Missä ergonomia on?”. Halusimme keskustella suomalaisen ergonomiakentän vaikuttavimpien toimijoiden kanssa siitä, minkälaista ergonomiaa he välittävät omille kohderyhmilleen, miten ja minne tämä tieto työpaikoilla välittyy, ja kuinka sen vaikutus näkyy?

Koneisto, joka luo perustan ergonomiatoiminnalle Suomessa.

Kuvan 1 keskiössä on yrityksissä toteutuva ergonomiatoiminta. Kuva esittää myös yrityksiin vaikuttavia toimijoita ja toimijoita ohjaavia tekiöitä. Voidaan kysyä, pystyvätkö kuvan toimijat välittämään yrityksiin niiden tarvitsemaa ergonomiatietoutta -ja osaamista. Sellaista osaamista, jota yrityksessä voidaan suunnitteluvaiheessa hyödyntää tuottavuuden, terveyden ja turvallisuuden edistämiseksi.

Mukaan kutsuttiin edustajat Sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM, Hannu Stålhammar), Aluehallintovirastosta (AVI, Tuula Uurala), Työterveyslaitoksesta (TTL, Esa-Pekka Takala), Työturvallisuuskeskuksesta (TTK, Rauno Hanhela) sekä yliopistojen (Oulun yliopisto, Arto Reiman) ja ammattikorkeakoulujen (Jyväskylän AMK, Anja Tanttu) edustajat

Kaikilta mukaan kutsutuilta oli pyydetty seminaariin alustuspuheenvuoro, joissa heidän tuli vastata kysymyksiin:

  1. Mitä ergonomiatoimintaa edustamallasi taholla on?
  2. Mikä ohjaa toimintaanne?
  3. Tähtääkö toimintanne työolosuhteiden ja työn kehittämiseen, vai kohdistuuko toiminta pääosin työntekijään?
  4. Miten toiminta jalkautuu työpaikoille ja kuinka se näkyy yritysten toiminnassa?

Yhteenveto seminaarista

Seminaarissa käsitellyt asiat eivät olleet läsnä olleille uusia, mutta läpileikkaus kuultujen toimijoiden tämänhetkisestä toiminnasta kirvoitti runsasta keskustelua ja lukuisia kysymyksiä ergonomian toteutumisesta työpaikoilla. Keskustelussa ja kysymyksissä nousi esiin se, palveleeko nykyinen ergonomiatoiminta niin työnte­kijöiden työkykyä, -turvallisuutta ja -hyvinvointia, kuin myös yritysten pro­sessien sujuvuutta ja tuottavuutta.

STM ja AVI

STM:n ja AVIn toiminta muodostaa perustan, jolla rakennetaan suo­ma­laisten työpaikkojen turvallisuus ja terveellisyys. Suomalaista lainsäädäntöä ja siten myös STM:n toimintaa ohjaavat eurooppalaiset direktiivit sekä eurooppalaiset että kansainväliset (esim. ILO) sopimukset STM:n Työsuo­jelu­osaston toiminnan kulmakivenä on perustuslakiin kirjattu julkisen vallan huolehtimisvelvoite työvoiman suojelusta.

AVIn Työsuojelun vastuualueiden keskeinen tehtävä on valvoa työsuojelua koskevien säännösten ja määräyksien noudattamista ja toteutumista työpaikoilla. Valvonta toteutetaan pääosin työpaikoilla tehtävinä tarkastuksina. Valvonnan lisäksi AVI pyrkii antamaan ohjeita ja neuvoja työturvallisuuteen liittyen. Työturvallisuuteen liittyvässä lainsää­dän­nössä on runsaasti viittauksia ergonomiaan, joten tarkastuksissa tulee joiltain osin selville myös ergonomian perusteiden toteutuminen. Ergonomian toteutumisen tasoa työpaikoilla ei sinänsä arvioida eikä anneta tarkempia ohjeita ergonomiatiedon soveltamisesta työpaik­ka­kohtaisesti. Ergonomian ongelmatilanteissa (puutteita havaittu) työpaikkaa neuvotaan yleensä kääntymään oman työterveyshuoltonsa puoleen.

Työterveyslaitos

Työterveyslaitoksen (TTL) toimintamuotoja ergonomian alueella ovat tutkimus, koulutus ja asiakkaiden tarpeiden mukaan räätälöidyt palveluhankkeet. Työterveyshuollon ja työsuojelun kursseilla ergonomiaa käsitellään yleisellä tasolla jonkin verran. Merkittävin ergonomiakoulutus on Potilassiirtojen Ergonomiakortti®. Työterveyslaitoksessa ergonomiatoiminnan painopiste on siirtynyt kog­ni­tiiviseen ergonomiaan, joka näkyy myös työterveyslaitoksen tarjoamissa palveluissa yrityksille.

Työturvallisuuskeskus

Työturvallisuuskeskus (TTK) parantaa työpaikkojen valmiuksia omaehtoiseen työturvallisuuden kehittämiseen. Työpaikoilla työsuojelun ja työsuojeluyhteistyön tehostaminen edistää työolojen ja työyhteisöjen terveellisyyttä, turvallisuutta ja tuloksellisuutta. TTK:n koulutuksissa kohderyhminä ovat pääasiassa työsuojelun yhteistoimintahenkilöt (työsuojelupäälliköt ja -valtuutetut, -toimikunta). Nykyisin koulutuksissa on yhä enemmän mukana esimiehiä ja työpaikan muuta henkilös­töä. Ergonomia on mukana kaikessa peruskoulutuksessa. Myös tilaus­koulu­tuksissa käsitellään aika ajoin ergonomiaa. TTK on julkaissut lukuisia työsuojelun perusjulkaisuja ja alakohtaisia oppaita, joissa ergonomia on tärkeässä osassa. Oppaissa ja julkaisuissa olevaa ergonomiatietoa voi hyödyn­tää sekä työntekijöiden henkilökohtaisten työmenetelmien opetuksessa että osittain laajemmin myös työn ja työpaikkojen suunnittelussa. TTL:n kanssa yhteistyössä tehdyissä hankkeissa työpaikan ergonomia on ollut tärkeässä roolissa (Esim. elintarvikealan ergonomiahankkeet).

Oulun yliopisto ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulu

Seminaarissa kuultiin lisäksi kahden korkeakoulun, yliopiston ja ammatti­korkeakoulun, edustajien puheenvuorot ergonomiasta. Ergonomian opetta­misesta ja opetuksen sisällöstä päättää kukin oppilaitos itse, joten koulutus on hajautunutta ja sitä on tarjolla eri muodoissa eri alojen yhteydessä (esim. tekniikka, terveystieteet jne.). Usein ergonomia tai vastaavat termit eivät välttämättä esiinny kurssien nimissä, vaikka siihen liittyviä teemoja käsiteltäisiinkin kurssien opetuksessa.

Oulun yliopiston puheenvuorossa Arto Reiman kiteytti ergonomian työjär­jestelmien optimoinniksi. Hän myös esitti ergonomian johtamisoppina, joka näin ollen tulisi olla yritysten johdon tiedossa ja käytettävissä.

Lopputulema

Kuultujen esitysten ja käydyn keskustelun valossa vaikuttaa siltä, että lainsäädäntö ja sen toteutumisen valvonta antavat raamit työympäristöjen vähimmäistasoille. Koulutuksissa tuodaan esille ergonomian merkitystä etenkin työntekijän kuormittumisen hallinnan kannalta. Pääosin ergonomian painopiste työpaikoilla on korjaavassa toiminnassa.

Varsinainen ergonomian integroiminen ja hyödyntäminen suunnittelussa on edelleen lapsenkengissä. Tätä ei pystytä muuttamaan esimerkiksi lainsää­dännöllä. Nyt vaaditaan siirtymistä pelkistä vähimmäisvaatimuksista laajempaan ymmärrykseen siitä, että huomioimalla ergonomia jo suunnittelu- ja hankintavaiheissa, voidaan saavuttaa nimen­omaan tuotannollisia ja laadullisia hyötyjä.

Jatkossa tulee korostaa ergonomian merkitystä yrityksen kilpailutekijänä. Tämä viesti tulee saada yrityksissä johdon tietoisuuteen. Pelkkä tuotannon prosessien mekaaninen suunnittelu ja kehittäminen huomioimatta ihmistä kiinteänä osana prosesseja ei mahdollista työprosessien, systeemin, kokonaistehokkuutta. Ergonomian tarjoamin tiedoin ja taidoin tuotannon, työprosessien, -menetelmien yms. kehittäminen huomioi ihmisen toiminnan ja merkityksen työjärjestelmässä jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa. Tällainen kehittäminen tuo lopulta positiivisen hyödyn niin tuotantoon, tuotteiden laatuun, työturval­lisuuteen kuin työhyvinvointiinkin.

Muutokset eivät tapahdu hetkessä. Työpaikoilla ergonomian omistajuus ja itse ergonomiatoiminta kaipaavat selkeyttä: Kuka yrityksessä on vastuussa ergonomisen tiedon hyödyntämisestä, missä roolissa hän toimii, kenellä on ergonomian omistajuus? Lopulta yritykset voivat hyödyntää ergonomiaa täysimääräisesti toiminnassaan vasta kun heidän vaihteleviin, hyvinkin spesifisiin vaatimuksiinsa on tarjolla juuri heidän tarvitsemaansa suunnitteluergonomian tietoutta ja osaamista.

Jäsenistölle

ERY toivoo myös jäsenistönsä aktivoituvan keskusteluun ja kehitystoimiin ergonomian selkeyttämiseksi, markkinoimiseksi ja saattamiseksi mukaan työpaikkojen suunnittelu­käytätöihin.

AJANKOHTAISTA